Ensimmäinen.

Aloitan kertomalla itsestäni vähän tarkemmin.
     Olen siis Puurusen Tuho (lempinimi sähläyksestä, ja asioiden totaalisesta failaamisesta ja tuhoamisesta), asun tällä hetkellä, ah, niin kaukaisessa Helsingin Vuosaaressa. Opiskelen tällä hetkellä Käpylän Heltech nimisessä ammattikoulussa ja suoritan Painoviestinnän tutkintoa. Tarkoituksenani valmistua joksikin assistentiksi paino- ja ulkoasuntoteutus tehtäviin. Siitä miten sinne jouduin, juurikin paino-alalle enkä ulkoasuun, voisin kertoa samantien että saadaan mahdollisimman pitkä tekstiaikaiseksi. Oli siis se aika ylä-asteella kun pitäisi suorittaa yhteishaku ja pähkäillä että mihin laitokseen sitä lähtisi jatkamaan tätä kankeata ja raskas kenkäistä opiskelua. No minähän ihme artsu vesselinä halusin Heltech AV:hn videokuvaus -linjalle tekemään kaikkee jänskää, suoritinpas siinä sitten kaikki ne VITUN soveltuvuuskokeet ja koti tehtävät, haastattelussahan mulle jo luvattiin että "sitkun sut tänne valitaan..." puheilla että saatiin odotukset todella korkealle. Yhteishaussa olin pistänyt viimeiseksi vaihtoehdokseni Käpylän painoviestinnän tutkinnon, mutta en sen kummemmin mille linjalle haluaisin. Pääsin sitten Heltech AV:n listoille 1. vara ehdokkaaksi, jos joku päättäisi luopua tästä artisistisesta ja yliarvostetusta paikasta (kuulostanpas ihanan katkeralta<3), niin pääsisin suoraan hänen paikalle sinne opiskelemaan. Toisin kävi ja suoritan nyt viimeistä vuotta nykyisessä koulussani, kaivon hajuisessa käpylässä.

Harrastuksia löytyy joskin ei aina niin liikunnallisia. Bassoa ja kitaraa tulee räplättyä, en mikään virtuoosi ole mutta mielytän ainakin välillä omaa korvaani musisoinnilla. On ollut bändi toimintaakin vuodesta 2008, joskin tällä hetkellä homma on jäissä paikan nimeltä Nuorisotalo STOA. Varattiin nykyisen bändin kanssa sieltä meille bänditilat tälle lukuvuodelle, kun olimme viime vuodenkin siellä. Sählät siellä, on kyllä pistäny laskun tänne perille, mutta ei oo tullu sit tietoja milloin sinne pääsis soittelemaan. Vituttaa kyllä tämä aihe niin paljon että en jaksa edes sitä jatkaa. Kitaristimme yrittää varmaankin kuumeisesti, tai laiskasti soitella paikan päälle ja vaatia lisä infoa. Toinen harrastuksistani kameralla kuvaaminen on jäänyt vähän(todella) pienelle osalle elämääni, mutta silti suuressa kiinnostuksessa vielä. Ajattelin jos löytyy joku hyvä kuvauskohde tai muuten vain järjetön inspiraatio voisin osallistua Rajala Pro Shopin kuvauskilpailuun, ja mitä nyt Kamera-lehdessä aina mainostetaan noita "pilipali" -kuvaajien kilpa-ajoja. Piirtäminen. Siinä on asia mitä on tullut tehtyä, koulun penkillä aina innokkaammin kuin mitään muuta, luettuna myös opiskelu tähän muuta kategoriaan. On tullut tienattuakin pari kertaa piirtämällä oikein EUROJA (saatana..), ja joskus Weeaboo( googleta jos et ymmärrä) -aikoina tuli osallistuttua sarjakuvan piirros kurssille josta sitten julkaistiin pieni vihkonen jossa kaikkien sarjakuvat oli. Sitä löytyy joistakin kirjastoista, tai sitten ei. Jakeluun tai myyntiin sitä ei pistetty(keräily kamaa siis heh heh). Toimintaa on muutakin, mutta siitä lisää myöhemmin. Kaikkea häröilyä ei tarvitse lähteä varmasti ylös pistämään harrastus osioon vaan voi kaikki itse päätellä mitä lie tämä hörhö tekee useasti ja mielellään.

Lähitulevaisuuden suunnitelmat, ois sellasta että tottakai pitäisi duunipaikka saada. Itseasiassa kiinnostaisi tälläkin hetkellä, mutta koska ammattikoulun penkillä niin edessä on kolmen kuukauden edestä palkatonta raatamista työharjoitus paikalla, jota tosin en ole vielä hankkinut. Niin eihän sitä kahta duunia jaksa tehdä, ja kun ei ole vielä sellasta akuuttia tarvetta vuokra-rahoille. Eli siis unelmissa myös oma kämppä tyttöystävän kanssa, että saatais se likka Joensuusta tänne Helvettiin. Autokoulua käyn ja tänään tosin oli liukasrata ajo ja se oli just niin hupia ku kaikkialta saa kuulla, eli kortti pitäis pikimiten saada ja tietysti auto. Ongelmana lienee vakuutusmaksut ja muut pakottavat esteet auton hankintaan (siitäkin on pitänyt tehdä niin vaikeata), eli töitä.. Koulu... Tälläisten asioitten miettiminen saa sellasen tunteen aikaan, että kuin elämä vain junnais paikoillaan ja kahlais samaa aikaa suossa jota on napaan asti.

Elikkäs joo, en jaksa kirjoittaa tän enempää ja mä en sit kaipaa paskan vertaa mitään palautetta kirjoitus asusta. Koska mä kirjoitan silleen miten musta hyvältä tuntuu (miten osaan) ja hikarikarirunkut menee pätemään sit niistä yhdyssanoista nille keitä kiinnostaa!

Hyvää kesää ja kaikkea kivaa sulle joka nyt jaksoit lukea tämän ensimmäisen tekstin!